Luonnonsuojelualueet

Liedossa on kolme kunnan maille perustettua luonnonsuojelualuetta: Nautelankoski, Kuoviluoto ja Maunula. Tarvasjoella sijaitsee yksi valtion maille perustettu luonnonsuojelualue, Lintulan luonnonsuojelualue.
Lisäksi yksityismaille on perustettu Vanhan pappilan ja Suitonmäen-Kailassuonojan luonnonsuojelualueet sekä Tarvasjoella Huhtaniitun, Lyömäsin ja Ketunluolanmäen luonnonsuojelualueet.

Kuoviluoto

Kuoviluodon luonnonsuojelualue on lähes neljän hehtaarin suuruinen luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu alue Littoistenjärven rannassa.
Alueeseen kuuluu Littoistenjärveen työntyvä kallioinen Kuoviluodon moreeniniemi lähialueineen sekä pieni niemestä lounaaseen sijaitseva Kallioniemi.Alueella on maisemallisen arvon lisäksi arvokasta vanhaa metsää. Kuoviluodon vanhimmat männyt ovat liki 200-vuotiaita ja vanhimpien kuustenkin ikä on yli 150 vuotta. Alueen puustossa on lisäksi tammia, haapoja, pihlajia ja tervaleppiä. Kuoviluodon tyvellä ja siitä pohjoiseen sijaitsevalla kapealla rantavyöhykkeellä on lehtoa, lehtomaista kangasta ja kalliota. Tämän alueen vanhimmat puut ovat noin 180-vuotiaita mäntyjä ja kuusia.  Kuoviluodon tyvellä kasvaa upeita yli 100-vuotiaita tervaleppiä. Kuoviluodon tyven tervalepiköt ja niemenkärjen kuusikko ovat hyviä lepakoiden ruokailupaikkoja. Alueella on havaittu pohjanlepakko, korvayökkö, vesisiippa ja viiksi- tai isoviiksisiippa.
Kalliosaaresta on muodostunut merkittävä lokkilintujen pesimäpaikka. Saarella pesii kala- ja lapintiiroja ja vuodesta 2012 lähtien on saaressa ollut noin sadan parin naurulokkiyhdyskunta. Lokkien lisäksi saaressa pesii tukkasotkia ja sinisorsia sekä meriharakkapari.
Alue on merkittävä virkistysalue lietolaisille ja alueen luonnon säilyttämiseksi tuleekin noudattaa rauhoitusmääräyksiä. Alueella on kielletty mm. lintujen häiritseminen ja pesien vahingoittaminen, kasvien ottaminen ja vahingoittaminen, tulenteko, telttailu, koirien irtipitäminen, maihinnousu Kalliosaarelle 15.4. – 31.7. sekä kaikenlainen toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti alueen kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen.

Nautelankoski

Nautelankoski rantoineen on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Luonnonsuojelualue on osa Natura-ohjelmaa. Nautelankoski on laaja koskialue, jonka ympärillä tavataan useita erilaisia luontotyyppejä. Arvokkaimpia ovat monilajiset jokivarsilehdot. Alueen arvoa lisäävät pienet kallioketo- ja niittyalueet, joista osaa hoidetaan niittämällä.
Jokivarsilehto alkaa pohjoisessa Nautelankosken sillalta ja jatkuu lähes yhtenäisenä noin 800 metriä alavirtaan päin joen kummallakin puolella. Joen itärannan lehdot ovat enimmäkseen tiheitä ja ryteikköisiä tuomi-harmaaleppälehtoja, joiden niukkalajiseen aluskasvillisuuteen kuuluu mm. kyläkellukka. Kosteassa lepikossa joen itäpuolelta laskevan puron suulla on kuitenkin suhteellisen rehevää aluskasvillisuutta, jonka alkukesän vallitsevina lajeina ovat muun muassa mukulaleinikki, keltavuokko, pystykiurunkannus ja lehtopähkämö. Pensaskerroksen muodostavat lehtokuusama, taikinanmarja, punaherukka ja koiranheisi. Alueen pensaikossa on myös pieni hoikkaängelmän esiintymä. Länsirannan puusto on varttunutta kuusikkoa, jossa voimakkaan varjostuksen vuoksi kenttäkerroksen kasvillisuus on niukkaa.
Lehtoalueen katkaisevat pienehköt niitty- ja kallioketoalueet. Pääosa näistä alueista on joen itäpuolella. Itärannalla on vielä jäljellä runsaslajisia kuivia ja tuoreita niittyjä. Näillä tavataan edustavaa niittylajistoa kuten maarianverijuuri, nuokkukohokki, sikoangervo, mäkikuisma, mäkivirvilä, mäkikaura, peurankello, keto-piippo, ja hakarasara.
Kasvillisuuden lisäksi alueen muukin eliöstö on varsin monipuolinen. Kotilolajistossa tavataan mm. harvinaiset letto- ja pikkusiemenkotilot. Mielenkiintoisimpia perhosia ovat lehtosinisiipi, ruosteyökkönen ja haapakääröyökkönen. Alueen linnuston kuuluvimpia ovat touko-kesäkuun vaihteessa satakielet ja muita vuosittaisia lajeja ovat mm. harmaapäätikka, mustapääkerttu, kultarinta, ruokokerttunen, peltosirkku ja talvisin koskikara. Alueella lentelee myös neljä lepakkolajia.
Alueeseen voi tutustua joen molemmilla puolilla kulkevaa luontopolkua pitkin. Luontopolku kulkee rauhoitetulla luonnonsuojelualueella. Koiria ulkoiluttaminen alueella on kielletty.

Maunula

Maunulan luonnonsuojelualue on Savijoen ranta-aluetta Sillilän kylässä. Alue on maisemallisesti hienoa, osin jyrkkääkin rinneniittyä ja rantatörmän ketolaikkuja. Savijoen ja sen itäpuolella sijaitsevan pellon välissä niitty on alavilla osillaan mesiangervovaltaista suurruohosto-niittyä.
Alueen eteläosassa luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös rinne- ja rantametsää. Jyrkimpien rinteiden ketolaikuilla kasvaa runsaana pukinjuurta ja keltamataraa sekä jonkin verran myös kissankelloa. Alueella ei ole varsinaista katajaketoa, mutta alueen maisemaa monipuolistavat muutamat yksittäiset katajat.
Alueen linnusto on pääosin tyypillistä niittyjen ja rantapensaikkojen lajistoa, kuten kiuru, pensastasku ja punavarpunen. Pesimälinnuston harvinaisin laji on peltosirkku, jonka kanta on Suomessa vähentynyt niin, että se vuoden 2000 uhanalaisarvioinnissa oli arvioitu vaarantuneeksi ja vuonna 2010 se kannan edelleen supistuttua oli sijoitettu luokkaan erittäin uhanalainen.
Alueella ei ole toistaiseksi rakennettuja polkuja, mutta alueen rauhoitusmääräyksissä on sallittua perustaa alueelle sen luontoa esittelevä polku.