Lieto pyöräilijän silmin

Pyöräily on hyvä harrastus, jossa maisemat vaihtuvat ja ajatuskin pääsee rullaamaan.

Tiina ja Otso Kuokka katselevat Lietoa pyöräilijän silmin. Molemmilla on maastohiihtotausta, ja tuttavuuskin alkoi aikanaan lajin parista.

Heidän tiensä maantiepyöräilyn harrastajiksi poikkeavat kuitenkin hieman toisistaan:

– Muistan ensimmäiset polkaisut lapsuudesta, kun asuimme Raisiossa. Sain pyörän, jossa oli apupyörät, istuin satulaan ja totesin pettyneenä: ”äiti tää ei ajele minnekään”, Tiina nauraa. Nuori kuski kaipasi ilmeisesti hieman enemmän ominaisuuksia pyörältään.

– Muutaman kerran minua kuulemma kaivettiin läheisestä ojasta ja mutta kyllä se siitä alkoi sitten sujua. Asiointipyöräily on ollut sittemmin elämänmittaista. Yläkouluun ja lukioon kuljin aina pyörällä, samoin kuin kaupoille, ja opiskeluaikoina Turussa kaikki asiointimatkat hoituivat käytännössä pyörällä.

Asiointipyöräily vaihtui aikuisena maantiepyöräilyyn, ja sittemmin Tiina on osallistunut mm. kansallisiin tempokisoihin, lähiseuran viikkotempokisoihin ja kerran SM-kisoihin.

Otson tie on ollut erilainen, ja suhde pyöräilyyn pikemminkin ”pakollinen paha”, kun ei nuorena muutenkaan päässyt paikkoihin. – Kun sain ajokortin, en koskenutkaan pyörään enää!

Tiinan johdatti alun perin pyöräilyn pariin hänen maastohiihtovalmentajansa, joka oli tutustunut lajiin ja tunsi ihmisiä Liedossa toimivasta Team Velo Cycling -pyöräilyseurasta. – Hän auttoi minua tutustumaan pyöriin ja lopulta hommaamaan oikeanlaisen, Tiina kiittelee. – Välineen merkitys tässä lajissa on ilman muuta tärkeä, molemmat toteavat. – Kannattaakin lähteä rohkeasti kysymään esimerkiksi lähiseurasta vinkkejä sopivasta pyörästä ja mahdollisuuksia kokeilla. Neuvontaa annetaan varmasti mieluusti.

Tiinan tapaaminen oli lopulta se, joka toi myös Otson maantiepyöräilyn pariin. Ensimmäisistä kokeiluista on kohta kymmenen vuotta, ja jo useamman vuoden ajan pyöräily on ollut säännöllisempi hyvän mielen harrastus, hyvä treenimuoto muiden joukossa.

Nykyisin Tiina ja Otso ovat molemmat TVC:n jäseniä ja osallistuvat myös seuran kisoihin. Kumpikaan ei ole harrastanut maasto- tai soratieajoa, mutta maantiellä tehdään vaihtelevia lenkkejä ja vaihtelevassa seurassa. Lisäksi Otso kulkee työmatkat Liedosta Turun Kupittaalle kesät talvet, nykyisin sähköavusteisella maastopyörällä.

– Monesti aamulla menen kymppitien vartta, mutta takaisinpäin vaihtelevia reittejä. On mukava, kun maisemissa on vaihtelua. Ja ehtii miettiä asioita, se on sillä tavoin myös rauhoittavaa. Tiina on huomannut, että pyöräillessä moni työasiakin ratkeaa tai tulee helposti oivalluksia ja uusia ideoita, asiat menevät eteenpäin. – Itse fyysinen suoritus on tasaisen rullaavaa, joten ajatuksille jää hyvää aikaa ja tilaa.

Helposti moneen suuntaan

Tiina ja Otso muuttivat Tiinan työn perässä Lietoon vuosien 2019–20 vaihteessa ja ovat viihtyneet hyvin. – Itse asiassa niin hyvin, että olemme jäämässä tänne pysyvästi, Tiina vihjaa iloisesti.

Liedossa on paljon hyvää pyöräilijän silmin: – Keskusta on kompakti, joten asiointimatkat eivät tule pitkiksi, Tiina kuvailee. – Maisemat ovat hienoja ja vaihtelevia. Pidän erityisesti siitä kohdasta, missä voi nähdä samaan aikaan jokivartta, peltoa ja kirkon. – Maantiepyörällä on helppo lähteä pitemmälle reissulle, jos vertaa vaikka Turun keskustassa asumiseen. Kun on paljon muutakin liikennettä ja jalat kiinni polkimissa, se on aivan eri juttu kuin lähteä täältä, jossa voi melkein kotiovelta ampua matkaan.

Pyöräilevä pariskunta listaa suosikkisuuntiaan: – Keskustasta Vilkkimäen meijerin suuntaan, Ruskolle, tai Turun suuntaan, Ohikulkutien varteen, Piikkiön suuntaan… melkein mihin tahansa on hyvä lähteä, Otso luettelee. – Vain Hämeenlinnaa kohti maantien vartta ei tule lähdettyä.

– Pyöräillessä peesihyöty on merkittävä, ja kun meillä on suurehko vauhtiero, poljen käytännössä aina Otson perässä, kun poljemme yhdessä. Tauoilla monesti itse pysähdymme ostamaan jätskit jostain lähikaupasta, mutta Lietoon pyörällä suuntaaville suosittelemme ehdottomasti Nautelankoskea etapiksi tai eväsretkikohteeksi.

– Meillä on molemmilla kilpaurheilijamentaliteetti. Ajellaan mieluusti hyvin erilaisia lenkkejä, ja vaihtelua on lenkkien välillä ja lenkkien sisälläkin, Otso kuvailee. – Minä teen myös pitempiä lenkkejä kesäisin kaveriporukassa, Tiina kertoo. – Siellä kuulumisten vaihtaminen ja yhdessä vietetty aika on merkittävässä osassa. Välillä joudun kyllä odottelemaan muuta porukkaa mäen alla, kun muilla voi olla tapana vähän jarrutella alamäissä varmuuden vuoksi, hän nauraa iloisesti.

Artikkelin kirjoittaja Mirkka Mattheiszen on 45-vuotias koordinaattori, jonka arki muuttui merkittävästi, kun hän hankki vuosi sitten elämänsä ensimmäisen uuden pyörän.

P.S: Kurkkaathan kaikki Vinkit vierailulle -artikkelit!