Kulttuuriretkellä Liedossa 1/2

Vieraskynäkirjoittaja Reeta Kolkkala teki päiväretket viikonloppuna omassa kotikunnassaan ja tarkkaili paikkoja turistin silmin.

Lauantai: Vanhalinnasta kuntoportaille

Tätä viikonloppua olen odottanut. Olen innoissani ja vähän myös huvittunut, sillä tällä kertaa en lähde merta edemmäs kalaan vaan lomailen viikonlopun omassa kotikunnassani Liedossa. Pääsen aitiopaikalta kokemaan, miltä Lieto näyttää turistin silmin…

Vanhalinnan linnavuori

Aurajoen ja Hämeentien välissä Hakkisten kylän lähettyvillä kohoaa Vanhalinnan linnavuori. Linnavuori, joka mahtipontisuudessaan vie kaiken huomion ympärillä olevasta peltomaisemasta. Linnavuorta on vaikea olla huomaamatta .

Kävelen pihalla olevan jylhän kiviportin alta ja jatkan matkaani kohti linnavuoren huippua. Portaiden vasemmalla puolella kasvaa vanhoja tammipuita ja oikealla puolella hyvä lajivalikoima erilaisia kalliokasveja. Olen mäen laella, josta on hulppeat näköalat. Kirkkaalla säällä näkee Turkuun asti. Ei ihme, että Vanhalinnan linnavuori on joskus ollut Aurajokilaakson tärkein puolustuspaikka.

Linnavuori on merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde, sillä ensimmäiset merkit ihmisten vierailusta Linnavuorelle ulottuvat aina kivikaudelle saakka. Linnavuoren rinteillä on taisteltu ja tehty kauppaa niin rauta-, pronssi- kuin viikinkien aikaankin.

Linnavuoren laella voi siirtyä kivikauden aikaisiin mielikuviin ja kuvitella istuvansa kallioisella saarella. Toisaalta, kun katsoo Vanhanlinnan tilan suuntaan voi kuvitella olevan aatelistilan yksi jäsen taikka talonpoika. Alueella aistii historiaa, mutta myös nykyaika on hyvin läsnä, sillä kartanotila toimii nykyään juhla- ja kokouspaikkana sekä museona.

Kuninkaanlähde

Matka jatkuu pikkuisen matkaa Vanhaa Härkätietä pitkin Turkuun päin, kunnes tien vasemmalla puolella on Kuninkaanlähde.

Lähteisiin, lampiin ja kaivoihin liittyy usein tarinoita, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Kuninkaanlähteen tarinan mukaan Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa oli 1500-luvulla kulkenut tarkastusmatkallaan lähteen ohi ja antanut hevosensa juoda vettä tästä lähteestä. Tämä tarinan myötä Kuninkaanlähde on saanut nimensä.

Kotipaikkakuntakierros jatkuu ja ajelen kohti Lokinaisten kylää ja siellä olevaa Vironlähteen vinttikaivoa. Joskus kulttuurikohteet sijaitsevat mitä kummallisimmissa paikoissa.

Vironlähteen vinttikaivo

Vironlähteen vinttikaivo on osoitus siitä, että vanhaa historiaa voi tuoda kaikille nähtäväksi uudelleenrakennettuna ja lähemmäksi taajamissa asuvia kuntalaisia. Vinttikaivo on rakennettu kunnan maille siihen kohtaan, jossa on sijainnut jo pitkään Vironlähteenä tunnettu kaivo. Vinttikaivon tekniikka on alkujaan keksitty Lähi-idässä jo ennen ajanlaskumme alkua. Suomessa ensimmäisiä vinttikaivoja on käytetty mahdollisesti jo 1300-luvun loppupuolella. Vinttikaivo kuului hyvinkin vahvasti suomalaiseen maalaismaisemaan vielä 1900-luvun alkupuolella.

Keisvuoren ulkoiluportaat ja Viinamäen hautausmaa

”Ylös, ulos ja lenkille”.

Lieto on tunnettu hyvistä liikuntapaikoistaan sekä menestyneistä urheilijoistaan, joten kunnan liikuntapaikat ovat erittäin hyvin hoidettuja sekä monipuolisia. Kunnasta löytyy muun muassa frisbeegolfratoja, yleisurheilukenttä, tekonurmikenttä, jalkapallokenttiä, ulkoiluportaita, sisähalli, kuntosaleja, beach-volleykenttiä, tenniskenttiä, hiihtolatuja, suunnistuskarttoja ja maastopyöräilyrata.

Olen Liedon ulkoiluportailla Keisvuoren juurella.

Aurinko paistaa ja portailla on oikeastaan pikkuisen ruuhkaakin. Lopuksi kävelen vielä kallioiden yli vesitornille ja poikkean sen takana sijaitsevalla vanhalla Viinamäen hautausmaalla, joka muuten toimi hautausmaana vuosina 1890-1907.

Seuraathan retkeä sunnuntain puolelle myös!